Home > EUROOPPA > Köyhän kansan raaputusmania – kuinka koko Bulgaria hullaantui arvoista

Köyhän kansan raaputusmania – kuinka koko Bulgaria hullaantui arvoista

Bulgaria on Euroopan unionin köyhin maa. Sen bruttokansantuote per capita on 14 400 Yhdysvaltain dollaria, mikä on alle puolet koko EU:n vastaavasta lukemasta. Maanosan kaakkoiskulmassa, Mustanmeren rannalla sijaitseva maa on historiansa aikana ollut varsinaisessa aatteiden ja kulttuurien ristitulessa, mikä näkyy yhä vuonna 1908 Osmanien valtakunnasta itsenäistyneen valtion politiikassa ja katukuvassa.

Kaikesta huolimatta Bulgaria on puhdasverinen sivistysvaltio ja länsimaa. Bulgarian luonnonvarat ja kauniit rannikot ovat tärkeitä tulonlähteitä valtiolle, mutta rivikansalaisten joukossa hinku parempaan tuloluokkaan siirtymisestä on kova. Helppo raha kiinnostaa bulgarialaisista ja sitä haetaan raaputusarvoista.

Mistä on kyse?

Kun tämän artikkelin otsikossa puhutaan raaputusmaniasta, ei puhuta mistään lyhytkestoisesta uhkapelihurmiosta, jota on ajoittain nähtävillä myös Suomessa, kun Eurojackpotin palkintosumma nousee 90 miljoonaan euroon. Kyse on monta vuotta jatkuneesta ilmiöstä, joka on paisunut jo jonkinasteiseksi ongelmaksi. Bulgarialaisen talousaiheisen viikkolehden Capitalin tietojen mukaan maassa myytiin noin 100 miljoonaa raaputusarpaa vuonna 2017. Hieman vajaan 7 miljoonan asukkaan valtiossa se tarkoittaa noin 14 raaputusarpaa henkilöä kohden.

Kuluvan vuoden huhtikuussa teetetyn kyselyn mukaan arviolta 57 prosenttia bulgarialaisista osallistui jonkinasteiseen uhkapelaamiseen. Monet pelaajista ovat alaikäisiä tai eläkeläisiä. Ilmiöön alettiin kiinnittämään kunnolla huomiota vuonna 2016, kun maan hallituksen teettämässä selvityksessä paljastui, että peräti joka kymmenes toisen asteen opiskelija (vastaa Suomen lukiolaista) ostaa arpoja päivittäin.

Kuinka tilanteeseen on ajauduttu?

Aikaisemmissa, maasta ja maanosasta riippumattomissa tutkimuksissa on jo aikoja sitten pystytty vahvistamaan kansalaisten matalan tulotason ja uhkapelaamisen yleisyyden korrelaatio. Tämän faktan valossa ei ole siis suoranainen yllätys, että rahapelit ovat Bulgariassa suosiossaan, mutta se ei selitä silti ilmiötä kokonaisuudessaan, sillä maan naapurimaissa, Serbiassa, Makedoniassa ja Romaniassa tulotaso ei ole paljon suurempi, mutta samankaltaista raaputusarpaongelmaa niillä ei ole.

Bulgarian matala verotus ja löyhä lainsäädäntö koskien rahapeliyhtiöitä on johtanut siihen, että maasta on tullut uhkapelitarjoajien leikkikenttä. Toisin kuin kaikissa muissa EU-maissa, Bulgariassa rahapeliyhtiöt eivät ole velvoitettuja lahjoittamaan rahaa julkisiin avustuskohteisiin. Toisen ääripään esimerkkiä ei tarvitse kaukaa hakea – Veikkaus jakaa Suomen lainsäädännön nojalla 100 % tuotoistaan taiteen, tieteen, kulttuurin ja urheilun tukemiseen.

Rahapelien isosta asemasta Bulgariassa kertoo myös se, että se olivat viime vuonna maan TV-kanavien suurin mainostaja-ala.

Miten raaputusarpahysteria näkyy Bulgarian katukuvassa?

Bulgarian varapääministerinä marraskuuhun 2018 asti toiminut Valeri Simeonov totesi taannoin haastattelussa, että “ainoa paikka, josta raaputusarpoja ei löydä, on kirkko”. Arpojen myyntiä ei tällä hetkellä rajoiteta juuri lainkaan, vaikka valtamediassa markkinointia teoriassa ohjaakin erilaiset säädökset. Siinä, missä suomalaiset kokoontuvat aamuisin torille tai lähikuppilaan kahville, Bulgariassa on hyvin yleistä aloittaa päivä ostamalla nippu raaputusarpoja.

Raaputusarpojen suurkulutuksen pelätään lisäävän vähäosaisimpien bulgarialaisten taloudellista ahdinkoa entisestään, mutta suurempaa huolta aiheuttaa alaikäisten pelikäyttäytyminen: monet peruskouluikäiset tuhlaavat lounasrahansa päivittäin arpoihin. Maassa valmistellaankin nyt kiivaasti uusia lakeja, jotka rajoittaisivat runsaalla kädellä arpojen myymistä ja markkinoimista. Rikkailla rahapeliyhtiöillä tosin resursseja riittää lobbaamiseen yllin kyllin, joten muutoksia ei tulla helpolla runnomaan läpi.

Puuttuuko EU asiaan?

Bulgariassa ollaan raaputusarpojen kanssa jo siinä pisteessä, että pian ilmiöstä voidaan puhua jo pienimuotoisena kansallisena kriisinä. Vallitsevassa skenaariossa on vain yksi voittaja: rahapeliyhtiöt. Maan hallituksessa arpoihin suhtaudutaan ristiriitaisesti – toisaalta kyseessä on paljon verotuloja tuova ala, mutta toisaalta rahapelien aiheuttamien ongelmien paikkaaminen tuntuu viime kädessä valtion kassassa.

Kultamunia munivaa hanhea ei siis ymmärrettävistä syistä haluta heppoisin perustein tappaa, mutta etiikkansa kanssa painiville bulgarialaispoliitikoille voi löytyä apu liittovaltion tasolta. Vaikka Euroopan unioni ei suoranaisesti voi kansallisia lakeja säätää ja muuttaa, sen linjauksilla on suuri kollektiivinen painoarvo EU:n sisällä. Onkin vain ajan kysymys, milloin Brysselissä jyrähdetään Bulgarian suuntaan.

Mitä sen jälkeen oikeasti maassa tapahtuukaan, onkin sitten mielenkiintoista seurata.

You may also like...